Yritän jatkuvasti

Yrittäjä

Wikipedian mukaan Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi

Yrittäjää tosiaan leimaa se, että hän aina jaksaa yrittää. Aina nuo liiketoimintamahdollisuudet eivät johda toivottuun lopputulokseen eli menestymiseen. Toisinaan on annettava periksi ja muutettava suuntaa. Yrittäjä on hieman kuin pieni purjevene aavalla ulapalla. Jos hyvä tuuli puskee oikeaan suuntaan, pääsee maaliin nopeammin. Maali on todennäköisesti onnistunut exit eli yrityskauppa ja luopuminen.

Elämäntapayrittäjät ovat oma lukunsa. Heille tärkeintä on matka. Heille tärkeintä ei ole määränpää, vaan jatkuva tuulenvire, joka pitää heidät liikkeessä. Helle tärkeintä on saada yrittämisen kautta elanto. Tämän lisäksi yrittäminen voi tarjota heille kokemuksia sekä pääsyn tilaisuuksiin, joihin hei eivät ehkä muutoin kokisi pääsevänsä. Jollekin se voi olla hieno auto ja toiselle matka ja kolmannelle liikekumppaneiden arvostus.

Millainen yrittäjä itse olen?

Haluaisin nähdä itseni määrätietoisena purjehtijana, joka pääsee nopeasti maaliin. Aina ei kuitenkaan saa mitä haluaa. Näin kävi minullekin. Vielä reilu kolmekymppisenä olin sitä mieltä, ettei minusta ainakaan tule yrittäjää – mutta kuinkas sitten kävikään..

Yhdeksänkymmentäluvun laman myötä etsin itseäni ja päätin, että minusta tulee sosiaalipsykologi. Helsingin Yliopisto oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Lyötyäni ns. päätä seinään tämän asian kanssa useita vuosia ja kokeiltuani muutamia erilaisia ”mielenkiintoisia” työtehtäviä, päädyin lopulta havaitsemaan liiketoimintamahdollisuuden.

Pidin vuoden opintovapaata työstäni, josta tiesin saavani fudut, kun mainosalan toimintoja alettiin supistaa heti lamavuosien alussa. Lähdin opiskelemaan atk-tukihenkilöksi. Elettiin aikaa, jolloin ”mikrotietokone” oli kallis ja siksi harvojen saatavilla. Joten eipä atk-tukihenkilöille ollut odotettavissa juuri töitä. Minulla ei siis ollut suuria odotuksia opintojen suhteen.
Mutta kuinka sitten kävikään: yksi osa vuoden opintokokonaisuutta oli opiskella Turbo Pascal– ohjelman käyttöä ja toinen oli boolen algebra. Olin aikanaan kansakoulun alimmilla luokilla saanut hyvän tuntuman joukko-oppiin, joten boolen algebra tuntui heti tutulta.

Turbo Pascal toi kokemuspiiriini aivan uuden ulottuvuuden. Löysin sisäisen koodarini. Elettiin aikaa, jolloin mikrotietokoneita jo oli saatavilla, mutta ei juurikaan ohjelmia. Koneet olivat toki vielä melko hintavia, mutta yrityselämään ne toivat merkittäviä helpotuksia – niille, jotka näkivät mahdollisuudet.
Ajattelin, että voisin aikani kuluksi ja tuttujen yrittäjien avuksi joitakin ohjelmia tehdä. Tämä oli se liiketoimintamahdollisuus, joka johdatti minut yrittämisen tielle. Kun tiesin, ettei paluuta entiseen työhön ollut ja edessä häämötti uusi mahdollisuus, päätin tarttua siihen ja lähdin purjehtimaan kohti tuntematonta. Yksinpurjehduksestani muodostuikin sitten maailmanympärimatkan pituinen taival..
Tästä myöhemmin lisää tulevissa postauksissa.